Valokuvilla hiljaisuutta vastaan

VALOKUVILLA HILJAISUUTTA VASTAAN /

”Sinusta on varmaan jännittävää nähdä, miten me täällä pakolaisleireillä autiomaassa asumme. Sait kokea ja kuvata, ja nyt palaat takaisin. Minä puolestani jään tänne. Minulle tämä ei ole jännittävää. Mikään ei koskaan muutu.”

Mostafa, pakolaisleiri, Algeria

Saharan autiomaata Algerian lounaisosassa kutsutaan Paholaisen puutarhaksi. Siellä kesät ovat sietämättömän kuumia ja talvet hyytävän kylmiä. Hiekan keskellä, kohoavat länsisaharalaisten pakolaisleirit.

Länsisaharalaisille eli sahraweille alue oli ainoa turvapaikka, kun Marokon ja Mauritanian joukot valtasivat vuonna 1975 Espanjan siirtomaaherruudesta itsenäisyyteen pyrkineen Länsi-Saharan. Tilanne johti sotaan sahrawien vapautusrintama Polisarion ja valtaajien välille. Mauritania veti joukkonsa pois Länsi-Saharasta vuonna 1979 ja myöhemmin jopa tunnusti Saharan demokraattisen arabitasavallan. Vuosien sodan jälkeen aselepo solmittiin vuonna 1991 ja YK otti tehtäväkseen konfliktin rauhanomaisen ratkaisemisen kansanäänestyksen avulla.

Tehtävä on edelleen kesken. Marokko miehittää yhä Länsi-Saharaa. Sahrawit ovat eläneet pakolaisleirillä jo 40 vuotta. Taloudelliset intressit jarruttavat konfliktin ratkaisua. Rikkaat kalavedet ja runsaat fosfaattiesiintymät tekevät alueesta haluttavan. Muun muassa EU on solminut Marokon kanssa kalastussopimuksia vesille, jotka kuuluvat länsisaharalaisille. Miehitetyllä alueella eläviin sahraweihin kohdistuu jatkuvasti vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Against the Silence via Photography

‘I’m sure that for you it has been exciting to see this kind of life, how we live here in the refugee camps in the desert. You had the chance to experience and document it, and now you go back to your country while I stay here. For me, this is no longer exciting. Nothing ever changes.’  — Mostafa, from a refugee camp in Southern Algeria

The Sahara desert in the Southwestern part of Algeria is known as the Devil’s Garden. In this desert, summers are unbearably hot and winters are bitterly cold. Amidst the flatlands in the middle of the Saharan sands lie the Sahrawi refugee camps.

For refugees from Western Sahara, this region was the only possible place of shelter when Moroccan and Mauritanian forces invaded their homeland in 1975. Prior to this, Western Sahara had sought independence from Spanish colonial domination. War soon erupted, led by the Sahrawi liberation movement, known as the Polisario Front, against the occupiers. Mauritania withdrew all of its forces in 1979 and later proceeded to formally recognize the Sahrawi Arab Democratic Republic. After years of continuous war, a cease-fire was signed in 1991 under the auspices of the United Nations, which took on the task of resolving the conflict peacefully in the form of a settlement plan through a promised referendum.

However, the conflict remains unresolved. Morocco still occupies Western Sahara and the Sahrawis have been living in the refugee camps for 40 years. The rich fishing waters of Western Sahara and its abundant phosphate deposits make the area desirable. Economical interests hinder the solution of the conflict. The EU has signed fishing agreements with Morocco pertaining to the fishing areas that belong to Western Saharans. The Sahrawi who live in the occupied territory are continuously subjected to serious human rights violations.