Viisi pikseliä

VIISI PIKSELIÄ / 2016–2017

Suuri osa valokuvataiteestani käsittelee metsien merkitystä. Olen kasvanut kaupungissa ja kaupunkimetsistä on luontosuhteenikin saanut alkunsa. Hoitamattomien kaupunkimetsien epämääräisyys voi jollekin olla likaista ja pelottavaa. Minulle siitä on muodostunut osa identiteettiä ja perusta luovalle ajattelulle. Kun menen metsään, en koskaan voi tietää mitä mukaani tarttuu. Joku oivallus, kenties uusi polku.

Luonnon tasapainoa, ja samalla myös tulevaisuuttamme, uhkaa kaksi merkittävää tekijää: ilmaston lämpeneminen ja monimuotoisuuden katoaminen. Molemmat ovat seurausta luonnon kunnioituksen katoamisesta. Luontoa ei opi arvostamaan faktatiedolla ja tilastoilla, siihen on kasvettava, se on koettava.

Helsingin kaupungin yleiskaava koostuu hehtaarin kokoisista pikseleistä, joille on määritelty käyttötarkoitus. Viisi pikseliä -kuvasarjani kertoo viiden hehtaarin alueesta Helsingin Keskuspuistossa. Se on herkeämättä elossa, villi ja valmis seikkailuun. Keväisin alue täyttyy lintujen laulusta ja sen vierellä virtaavassa purossa uiskentelee uhanalainen taimen. Sen lajistoa ei kukaan ole kartoittanut, sitä tuskin kukaan kaavoittaja tai päättäjä edes tuntee.

Nämä viisi pikseliä on uudessa yleiskaavassa väritetty tumman punaisiksi. Se tarkoittaa tiivistä rakentamista. Alue sijaitsee strategisessa paikassa Hämeenlinnantien varrella. Paikalle on suunniteltu valtava määrä toimisto- ja asuintaloja uuden kaupunkibulevardin kupeeseen. Kun uutta kaavaa syksyllä 2016 esiteltiin kaupunkilaisille, vakuuttivat päättäjät, että yhtään arvokasta luontoaluetta ei tuhoudu. Mutta kuka määrittelee luonnon arvon? Kenen elämää tai tavoitteita silloin tarkastellaan?

Five pixels

Five pixels Most of my photography deals with the significance of forests. I grew up in the city, and my relationship with nature originates from urban woodlands. Some may find the vagueness of unmanaged urban forests messy or frightening. For me it has become part of my identity and the foundation of my creative thinking. When I go into the woods, I never know what I might pick up from there. A realisation, perhaps, or a new path.

The balance of nature, and at the same time our future, is threatened by two major factors: climate change and biodiversity loss. Both are consequences of loss of respect for nature. You cannot learn to appreciate the natural environment through facts and figures. You must grow into it, you must experience it.

The local master plan (City plan) of the City of Helsinki consists of one-hectare pixels for which a specific purpose has been determined. My Five pixels series of photographs is about a five-hectare area in Helsinki’s Central Park. It is persistently alive, wild and ready for adventure. In the spring the area is filled with birdsong, and the local brook is home to the endangered brown trout (Salmo trutta). No inventory has been made of its species, and it is unlikely that any land use planner or policy-maker is even aware of it.

In Helsinki’s new City plan these five pixels are deep red in colour. This means dense construction. The area is in a strategic location close to one of the city’s main arteries, the Hämeenlinnantie road. The plan is to construct an enormous amount of office and residential buildings along a new city boulevard. When the new City plan was presented to the public in autumn 2016, the decision-makers assured that no valuable nature sites would be destroyed. But who determines the value of nature? Whose life or goals are examined in that context?