Näyttely / exhibition
Suuri osa valokuvataiteestani käsittelee metsien merkitystä. Olen kasvanut kaupungissa ja kaupunkimetsistä on luontosuhteenikin saanut alkunsa. Hoitamattomien kaupunkimetsien epämääräisyys voi jollekin olla likaista ja pelottavaa. Minulle siitä on muodostunut osa identiteettiä ja perusta luovalle ajattelulle. Kun menen metsään, en koskaan voi tietää mitä mukaani tarttuu. Joku oivallus, kenties uusi polku.
Luonnon tasapainoa, ja samalla myös tulevaisuuttamme, uhkaa kaksi merkittävää tekijää: ilmaston lämpeneminen ja monimuotoisuuden katoaminen. Molemmat ovat seurausta luonnon kunnioituksen katoamisesta. Luontoa ei opi arvostamaan faktatiedolla ja tilastoilla, siihen on kasvettava, se on koettava.
Helsingin kaupungin yleiskaava koostuu hehtaarin kokoisista pikseleistä, joille on määritelty käyttötarkoitus. Viisi pikseliä -kuvasarjani kertoo viiden hehtaarin alueesta Helsingin Keskuspuistossa. Se on herkeämättä elossa, villi ja valmis seikkailuun. Keväisin alue täyttyy lintujen laulusta ja sen vierellä virtaavassa purossa uiskentelee uhanalainen taimen. Sen lajistoa ei kukaan ole kartoittanut, sitä tuskin kukaan kaavoittaja tai päättäjä edes tuntee.
Nämä viisi pikseliä on uudessa yleiskaavassa väritetty tumman punaisiksi. Se tarkoittaa tiivistä rakentamista. Alue sijaitsee strategisessa paikassa Hämeenlinnantien varrella. Paikalle on suunniteltu valtava määrä toimisto- ja asuintaloja uuden kaupunkibulevardin kupeeseen. Kun uutta kaavaa syksyllä 2016 esiteltiin kaupunkilaisille, vakuuttivat päättäjät, että yhtään arvokasta luontoaluetta ei tuhoudu. Mutta kuka määrittelee luonnon arvon? Kenen elämää tai tavoitteita silloin tarkastellaan?